HAPPY, HAPPY, HAPPY...

        ... I run again. Siis ILOINEN, ILOINEN, ONNELLINEN... juoksen taas. Uusi käänne juoksijan elämässä.

Urheilu:

Eilen kävin siis ortopedillä. Hän oli vahvasti sitä mieltä ettei jalassa ole rasitusmurtumaa. Hän katsoi viime kesäiset ja nyt maanantaina otetut röntgenkuvat. Sen jälkeen hän kyseli oireet hyvin tarkkaan. Tutkimuspöydällä hän paineli säären luut ja luiden vierustat. Arka kohta paikantui säären sisäpuolelle yläkolmannekseen ja luun VIEREEN. Siinä kohtaa menee yksi yhdyslaskimo. Muut oireet olivat myös löydökseen sopivat. Jos jotakuta kiinnostaa, niin muuten niin hoikissa nilkoissani on ollut turvotusta vaihtelevasti. Lisäksi tärkeintä on se ettei kipua tunnu juostessa. Yhteenvetona todettiin yhdyslaskimovajaatoiminta. Ja eikun juoksulupa.

Lisäksi hän piti suositeltavana juuri hankkimiani kompressiosäärystimiä. Nehän auttavat juurikin tuota veren palautumista periferiasta eli ääripäistä suonistoa. Vaivalle ei oikein voi mitään, mutta muutamia helpottavia asioita löytyy.

Heti tieto miehelleni I:lle, joka oli myös iloinen puolestani.
Sitten nöyrästi soittamaan Endurancen Jarille, että pystyykö hän palauttamaan minut lähtijöiden listaan. Onnistuihan se ja muutamassa minuutissa. Voi tätä "ultraperhettä". Sitten seuraavaksi tärkein puhelu siskolleni M:lle ja pyytämään sittenkin kuljetusapua Espoosta pois. Ja taas onnistui. Eivät olleet vielä ehtineet suunnitella mitään vapautuneelle ajalle. Kyllä perhe on paras!

Ja nyt sitten aloitettaan uudelleen suunnittelut. Palataan niihin taas myöhemmin.

Hyvää Ystävänpäivää!